Altavastaajasta tuhovoimaksi, sukellusveneaseen käyttöönotto ja kehitys

 
Kirja kertoo kuinka sukellusveneen kehitys eteni maailmalla koko sen noin 400 vuotta kestäneen kehityshistorian aikana. Kehityskaaren selvityksen painopisteenä on viimeiset noin sata vuotta. Teos käsittelee muun muassa kansainvälisten sopimusten ja maailmansotien vaikutuksen sukellusveneen kehitykseen. Kirjassa tarkastellaan Kylmän sodan aikaista NATOn ja Varsovan liiton sukellusveneiden rakentamisen kilpajuoksua. Lisäksi sukellusveneiden aseistukseen erityisesti mannertenvälisten ydinohjusten kehittyminen käsitellään yksityiskohtaisesti.
     ’Altavastaajasta tuhovoimaksi’ on ainutlaatuinen teos maailmalla. Sukellusveneistä on kirjoitettu lukuisia kirjoja, tuhansia ja taas tuhansia sivuja, mutta ei kattavaa kehityshistorian kuvausta, mikä sisältää kaikkien maiden kaikki sotilaalliset sukellusveneluokat yksissä kansissa. Teos on kuvaus noin 400 eri luokan yli 5 000 sukellusveneen leviämisestä maailman laivastoille ympäri maapallon. Lisäksi kirja kertoo tulevaisuudesta 2030-luvulle asti.
     Erityispiirteenä kirjassa käytetään kuvien sijasta sukellusveneaiheisia postimerkkien kuvia. Maailmalla on julkaistu runsaan 70 vuoden aikana noin 440 postimerkki, joissa on kuvattuna sotilaallisiin tarkoituksiin valmistettu sukellusvene – tässä teoksessa niistä on esillä 125 kappaletta. Kirja on tietoteos, historiankirja ja oppikirja sekä hyvin taitettu katselu- ja lukukirja sekä oivallinen lahjakirja.  http://kaivarsio-com.dev.woo.fi/tietokirjat

Apualuksesta merimahdiksi, lentotukialuksen kehittyminen globaaliksi voiman välittäjäksi


Apualuksesta merimahdiksi kertoo kuinka lentotukialukset syntyivät 1910-luvulla ja miten kehitys johti voittokulkuun maailman merillä. Teos käsittelee myös maailmansotien ja kansainvälisten laivastosopimusten vaikutukset kehitykseen ja rakentamiseen. Lentokoneiden kehittyminen on teoksessa osin mukana, jotta ymmärretään niiden aiheuttamat syyt ja seuraukset lentotukialusten muutoksille.
     'Apualuksesta merimahdiksi' on ainutlaatuinen tietoteos, oppi- ja historiankirja sekä oivallinen lahja. Teos on kuvaus noin 90 eri luokan yli 400 lento-, saattue- ja helikopteritukialuksen synnystä ja lähitulevaisuudesta maailman laivastoissa.
     Erityispiirteenä kirjassa käytetään tavanomaisten kuvien sijasta postimerkeissä esiintyviä alusten kuvia. Maailmalla on julkaistu runsaan 60 vuoden aikana noin 450 postimerkkiä, joissa kuvataan lentotukialusten kehitystä – nyt niistä on esillä 210 kappaletta. Kommodori evp, sotatieteiden tohtori Kai Varsio on väitöskirjassaan ensimmäisenä tutkijana maailmassa osoittanut postimerkkien käyttökelpoisuuden dokumentoitaessa merisotataidon kehittymistä.

Merten valtiaat, taistelulaivojen ja risteilijöiden synty, kehitys ja katoaminen.

'Merten valtiaat' kertoo, kuinka taistelulaivat ja -risteilijät syntyivät ja kuinka kehitys johti niiden katoamiseen maailman meriltä. Kehityskaaren kuvaus alkaa 1890-luvun taistelulaivoista ja päättyy Kylmään sotaan.
     Teoksessa käsitellään muun muassa maailmansotien, kansainvälisten laivastosopimusten ja kansallisten lakien sekä laman vaikutukset rakentamiseen. Kirjassa tarkastellaan myös laivojen koneistoja, tärkeimpiä laitteita ja aseita sekä vertaillaan maailmansotien ja Kylmän sodan liittoumien taistelulaivojen määriä keskenään.
     Teos on ainutlaatuinen kuvaus 162 eri luokan yli 320 taistelulaivan ja -risteilijän olemassaolosta maailman laivastoissa. Taistelulaivoista ja -risteilijöistä on kirjoitettu aiemminkin lukuisia kirjoja, tuhansia sivuja, mutta ei suomenkielistä kehityshistorian kuvausta, mikä sisältää koko kehityskaaren kaikkien maiden kaikki alukset yksissä kansissa. Erityispiirteenä kirjassa käytetään tavanomaisten kuvien ja piirrosten sijasta postimerkeissä, ehiöissä ja postikorteissa esiintyviä alusten kuvia – niin sanottua filateelista materiaalia. Maailmalla on julkaistu runsaan 88 vuoden aikana yli 300 postimerkkiä, joissa on kuvattuna taistelulaiva tai -risteilijä tai niiden edeltäjä (pre-dreadnought) 1890-luvulta alkaen – tässä teoksessa niistä on esillä 112 kuvaa.

Valtamerten turvaajat, risteilijöiden synty ja kehitys

Teos kertoo, kuinka risteilijät syntyivät 1800-luvun lopulla ja miten niiden kehitys päättyi dramaattisesti 1990-luvulla. Teos sisältää myös maailmansotien ja kansainvälisten sopimusten vaikutukset risteilijöiden kehitykseen. Teos on kuvaus noin 440 eri luokan yli 1200 risteilijän synnystä maailman laivastoissa. Risteilijöistä on kirjoitettu lukuisia kirjoja, mutta ei kehityshistorian kuvausta sisältäen kaikkien maiden risteilijöiden tyypit ja luokat aluksineen yksissä kansissa. Kirjassa käytetään tavanomaisten kuvien sijasta postimerkeissä ja -korteissa esiintyviä risteilijöiden kuvia. Maailmalla on julkaistu noin 350 postimerkkiä, joissa kuvataan risteilijöiden kehitystä, nyt niistä on esillä 139 yhdessä 129 muun filateelisen kohteen kanssa. 

 
Väitöskirjani: Postimerkit merisotataidon dokumentteina, Britannian ja Saksan laivastojen varustelu maailmansotien välisenä aikana.

Väitötilaisuus pidettiin 11.6.2015 ensimmäisenä väitöstilaisuutena Santahaminan uudessa Santahamina-talossa . Väitöskirjan kirjoittaminen kesti 3,5 vuotta, mutta lähdemateriaalin hankinta vuosikymmeniä. Mukaan mahtui muun muassa useat arkistokäynnit Lontoon Kew Gardenissa ja Saksan Freiburgissa.
Lektio (lectio praecursoria) ”Arvoisa kustos, kunnioitetut vastaväittäjät, hyvät kuulijat”.
- vain osa pidetystä lektiosta
Aloitan lektioni kysymyksellä, mitä yhteistä on Tom of Finlandilla, muumilla ja sotalaivalla. Ainakin yhdestä asiasta olen varma – kaikista on julkaistu postimerkkejä. Lisäksi näitä postimerkkejä voidaan pitää julkaisijamaansa virallisina asiakirjoina. Ne ovat postin julkaisemia tuotteita, joilla on virallinen tehtävä. Niiden avulla esimerkiksi viesti tai paketti viedään perille haluttuun osoitteeseen. Konkreettisena tuotteena, paperinpalana, postimerkkiin on ollut lisäksi mahdollista liittää jo sen keksimisestä vuodesta 1840 alkaen esimerkiksi jokin tieto itse julkaisijamaasta.
    Aikojen kuluessa postimerkkien kuva-aiheet ovat muuttuneet hyvin moninaisiksi, jopa niin, että itse postimerkin esittämällä kuvalla ei ole mitään tekemistä julkaisijavaltion kanssa. Esimerkiksi voidaan ottaa nyt ajankohtaiselta maanjäristysalueelta Himalajan vuoristosta Nepalin syrjäinen naapurimaa Bhutanin kuningaskunta. Bhutan julkaisi vuonna 1989 postimerkin, jonka kuva-aiheena on Hitlerin Saksassa 1930-luvulla kehitetty niin kutsuttu tyyppi-VII -luokan sukellusvene, joka kehitettiin maailmansotien välisenä aikana, ja jota valmistettiin yli 700 kappaletta sodan sytyttyä.
      Kaikkiaan maailmalla on julkaistu runsaan sadan vuoden aikana 250 maan toimesta nykyaikaisten sotalaivojen kuvia lähes 3400 postimerkissä. Pelkästään Euroopassa julkaistujen sotalaivapostimerkkien määrä on yli 1,4 miljardia kappaletta.

Merisotataidon tutkimuskohteenani maailmansotien välisenä aikana on ollut kahden maan – Britannian ja Saksan laivastot. Näin rajattuun aihealueeseen liittyen löytyi koko maailman postimerkistöstä 72 maan julkaisemina yhteensä 335 brittiläisen tai saksalaisen sotalaivan kuvan sisältävää postimerkkiä. Tämän tuloksen aikaansaaminen ja varmistaminen vei allekirjoittaneelta noin 30 vuotta. Onko näistä 335 postimerkistä dokumentiksi, eli kuvaamaan Britannian ja Saksan merisotataidon kehittymistä, kesti lisäksi vielä viisi tiivistä tutkimusvuotta.

Viralliset sotalaivapostimerkit ovat tämän tutkimustyön keskeinen lähdeaineisto. Toisen yhtä keskeisen lähdeaineistokokonaisuuden muodostavat Britannian ja Saksan kansallisarkistoista etsityt laivastojen kehittämiseen, rakentamiseen, varusteluun, strategiaan ja taktiikkaan liittyneet etupäässä aikanaan salaiseksi luokitellut alkuperäisasiakirjat, jotka ovat tulleet julkisiksi keskimäärin 50 vuotta laatimisensa jälkeen. Pelkistetysti ja kiteyttäen voidaan todeta, että olen selvittänyt pitävätkö julkaistut postimerkit yhtä Britannian ja Saksan laivastojen aikanaan salaisten kehittämisohjelmien kanssa. Näkyykö ja välittyykö merisotataidon kehitys postimerkeissä.

Haasteena kysymyksenasettelussa on se, että monet merisotataitoon liittyvät osa-alueet eli merisodankäynnin strategiset ja taktiset toimintatavat tai vaatimukset ovat abstrakteja käsitteitä, kuten esimerkiksi valvoa, tiedustella, torjuntakyky, toimintasäde tai kestävä taistelualus. Abstraktien käsitteiden näkeminen kuvasta ei ole itsestään selvää eikä aina edes mahdollista. Varsinkin kun kuvana on pieni postimerkki. Tähän ongelmaan löytyi useimmiten vastaus arkistokätköjen alkuperäisasiakirjoista ja tutkimuskirjallisuudesta. Asiakirjoissa todetaan, minkälaisia taistelualuksia haluttiin tai tarvittiin tiettyihin strategisiin tai taktisiin tehtäviin. Esimerkki Saksasta: Adolf Hitler määräsi, että taistelualuksen pitää olla nopeampi kuin vahvempi vastustaja tai vahvempi kuin nopeampi vastustaja eli merisotataidon määritelmän mukaan voittoisa meritaistelun kaikissa tilanteissa. Tähän vaatimukseen lisätään vielä se, että kaikilla taistelualuksilla on yksilöllisiä ulkoisia tunnistettavia eroja ja jopa erisnimi. Näillä tiedoilla päästään tunnistamaan postimerkillä oleva kohde ja vertaamaan laivan kuvan paikkansapitävyyttä alkuperäislähteisiin ja laivakuvastoihin. Merisotataidon kehittymisen näkökulmasta lopputuloksena on tieto postimerkin dokumenttiarvosta liittyen Adolf Hitlerin käskyyn rakentaa parempia laivoja kuin Britannian tai Ranskan taistelualukset.

Toinen esimerkki Britanniasta: Kansainvälisessä laivastokonferenssissa vuosina 1922 ja 1930 sovittiin, että sopijaosapuolet Britannia mukaan lukien eivät saa rakentaa uusia taistelulaivoja ennen vuotta 1936. Tämän vuoksi Britannian merivoimien esikunta (eli amiraliteetti) määräsi, että tietyt taistelulaivat pitää peruskorjata. Se tarkoitti isoja näkyviä muutoksia taistelulaivojen masto-, kansi- ja kylkirakenteisiin parempien strategisten ja taktisten ominaisuuksien aikaansaamiseksi. Jos ja kun postimerkiltä löytyy alkuperäisen aluksen kuva ja toisesta postimerkistä sopimuksen jälkeen modernisoidun aluksen kuva, voidaan näitä kahta postimerkkiä pitää tässä asiassa dokumentteina merisotataidon kehityksestä.

Oman haasteensa tutkimustyölleni aiheutti aikaisemman vastaavantyyppisen tutkimuksen ja lähestymistavan puute. Molempien maiden merivoimista ja laivastojen osallistumisista meritaisteluihin on kirjoitettu runsaasti. Lisäksi Britannian ja Saksan laivastoja on sivuttu poliittisissa, strategisissa tai kansantaloudellisissa tutkimuksissa, mutta seikkaperäistä tutkimusta merisotataidon kehittymisen ilmentymisen näkökulmasta ei ole tiedossani. Oman yllättävän lisänsä näkökulmaan tuo postimerkkien liittäminen perinteiseen sotataidon tutkimukseen. Toisaalta myöskään postimerkkejä ei tutkita tavanomaisella tavalla julkaisijamaan kontekstin eikä postihistorian näkökulmasta. Postimerkin julkaisijalla on merkitys vain maailmanlaajuisen dokumentoitumisen selvittämisessä. Julkaisuaika puolestaan kertoo vain sen onko kyse aikalaisesta maailmansotien välisestä julkaisusta, jopa sotapropagandasta, tai toisena ääriesimerkkinä; onko kyse nykyaikaisesta aihefilatelistien tarpeiden tyydyttämisestä.

Vastauksena tutkimuskysymykseen totean, että postimerkeistä voi nähdä molempien maiden laivastojen kehittymisen maailmansotien välisenä aikana. Postimerkeissä näkyy muuttuneiden meristrategioiden vaikutukset laivastojen varusteluun ja taistelualuskalustoon. Lisäksi sotatekninen kehitys kuten lentotukialusten, lentokoneiden, sukellusveneen tai ilmatorjunnan lisääntyminen on nähtävissä. Muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta Britannian ja Saksan merisotataidon muutokset ovat luotettavasti dokumentoituneet postimerkeille.

Tulevat teokset